Paljun veden vaihto on mökkeilijälle ja omakotiasujalle se kohta, jossa kemikaaleista luopuminen joko onnistuu tai muuttuu limaiseksi pettymykseksi. Ilman klooria ja happitabletteja palju pysyy puhtaana, kun vesi vaihdetaan oikeaan aikaan, kylpijät peseytyvät ennen kylpyä ja allas puhdistetaan mekaanisesti jokaisen tyhjennyksen jälkeen. Tästä artikkelista saat käytännön rytmin, jolla puulämmitteinen palju pysyy hygieenisenä ilman yhtään kemikaalipulloa.
Miksi kemikaaliton palju vaatii eri rytmin kuin kylpytynnyri
Tyypillinen 6-8 hengen palju vetää 1 000-1 500 litraa vettä. Kemikaaleilla käsitelty vesi voi kestää 1-3 viikkoa, mutta ilman desinfiointia ikkuna on huomattavasti lyhyempi. Kun vesi on lämmennyt 37-40 asteeseen ja siinä on istunut kuusi aikuista, siinä on hikeä, ihosoluja, voidejäämiä ja bakteereja.
Ero kylpytynnyriin verrattuna on usein suodatuksessa. Monessa sähkölämmitteisessä tynnyrissä on kiertopumppu ja suodatin, kun taas perinteinen puulämmitteinen palju on pelkkä allas ja kamiina. Ilman suodatusta ainoa varma tapa pitää vesi puhtaana on vaihtaa se. Jos tynnyrin kemikaalihuolto kiinnostaa vertailukohtana, sitä käsitellään tarkemmin artikkelissa kylpytynnyrin huollosta ja kemikaaleista.
Myytti: kuuma vesi tappaa bakteerit
Tämä on sitkein väärinkäsitys, jonka paljun omistajat kuulevat. Totuus on päinvastainen. Paljun 37-40 asteen vesi on bakteereille lähes ihanteellinen kasvulämpötila. Esimerkiksi legionellabakteeri lisääntyy parhaiten 25-45 asteessa, ja Pseudomonas-bakteeri, joka aiheuttaa niin sanottua kylpyammeihottumaa, viihtyy samoissa oloissa.
Bakteerit alkavat kuolla nopeasti vasta yli 60 asteessa. Palju ei siis puhdistu lämmittämällä uudelleen. Itse asiassa vanhan veden lämmittäminen toisena päivänä uudestaan antaa bakteerikannalle toisen kasvukierroksen. Sama pätee vesistöstä otettuun ”puhtaaseen” järvi- tai kaivoveteen: se ei ole steriiliä, vaikka se näyttäisi kirkkaalta.
Paljun veden vaihto käytännössä – kuinka usein
Kokenut paljun käyttäjä aloittaa käyttötiheydestä ja kylpijämäärästä, ei kalenterista. Perussääntö kemikaalittomalle paljulle on yksinkertainen: yksi kylpyilta, yksi vesi. Jos palju lämmitetään perjantaina ja samat 2-3 henkeä kylpevät vielä lauantaina, vesi kestää yleensä yhden lisäkerran, kunhan se on yön yli kannen alla ja vesi on edelleen kirkasta ja hajutonta.
Poikkeus koskee suuria porukoita. Kun paljussa on istunut kahdeksan juhlijaa, joista osa on tullut suoraan grillin ääreltä tai aurinkovoiteet iholla, vesi kannattaa tyhjentää heti seuraavana aamuna. Lapset ovat toinen rajatapaus, koska heidän kanssaan vesi likaantuu nopeammin kuin aikuisilla.
Varoitusmerkit ovat selvät. Kun vesi samenee, pintaan muodostuu rasvakalvoa, laidoilla tuntuu liukasta biokalvoa tai vedestä nousee tunkkainen haju, vesi vaihdetaan heti, vaikka edellisestä täytöstä olisi kulunut vain vuorokausi.
Tyhjennyksestä uuteen täyttöön askel askeleelta
Kunnollinen vaihto vie lasikuituisella tai ruostumattomasta teräksestä valmistetulla paljulla noin tunnin plus täyttöajan. Toimiva järjestys menee näin:
1. Tyhjennä vesi pohjaventtiilistä ja ohjaa se imeytyskohtaan tai kuntasi ohjeiden mukaisesti, ei suoraan järveen tai ojaan rannan lähelle.
2. Harjaa allas pehmeällä harjalla ja haalealla vedellä, erityisesti vesirajan rasvarengas ja istuinpenkkien alapinnat.
3. Pese rasvaiset kohdat miedolla astianpesuaineliuoksella tai 1:10 suhteessa laimennetulla etikalla ja huuhtele huolella.
4. Avaa kamiinan putkiyhteydet tai käännä ulkokamiinan letkut ja huuhtele niistä sakat, koska niihin kertyy eniten biokalvoa.
5. Anna altaan kuivua kannen ollessa raollaan ennen seuraavaa täyttöä.
Kuivuminen on se vaihe, jonka moni ohittaa. Kuiva pinta katkaisee biokalvon kasvun tehokkaammin kuin mikään pesuaine. Etikka ja sitruunahappo toimivat myös kalkkisaostumien poistoon, jos täyttövesi on kovaa porakaivovettä.
Mitä vedenvaihto oikeasti maksaa
Kemikaalittoman paljun kustannus syntyy vedestä ja lämmityksestä. Kunnallinen vesi jätevesimaksuineen maksaa paikkakunnasta riippuen noin 4-7 €/m³, joten 1 200 litran täyttö maksaa 5-9 €. Omalla kaivolla tai järvivedellä itse vesi on lähes ilmaista, mutta pumppaus ja mahdollinen suodatus vievät sähköä.
Lämmitys on isompi erä. Kun 1 200 litraa nostetaan 10 asteesta 38 asteeseen, tarvitaan noin 39 kWh energiaa. Puulämmitteisessä paljussa se tarkoittaa käytännössä 15-25 kg kuivaa koivuhalkoa ja 2-4 tunnin lämmitystä ulkolämpötilasta ja kannesta riippuen. Pohjois-Suomessa talvella lämmitysaika voi venyä tuplaksi. Tästä syystä moni käyttää samaa vettä kaksi peräkkäistä päivää, mikä onnistuu, kun kylpijöitä on vähän ja kansi pidetään tiiviisti päällä.
Hygienia alkaa kylpijästä, ei vedestä
Paras tapa pidentää veden käyttöikää ilman kemikaaleja on vähentää sitä, mitä veteen kulkeutuu. Suomalaiseen saunakulttuuriin tämä istuu luontevasti: ensin sauna ja suihku tai pesuvati, sitten palju. Saippualla pesty iho jättää veteen murto-osan siitä, mitä hikinen ja voideltu iho jättää.
Muutama pieni käytäntö auttaa paljon. Sandaalit jätetään paljun viereen eikä niillä astuta penkille. Hiukset kannattaa kiinnittää tai pitää pipon alla, mikä on talvella muutenkin järkevää. Paljun kansi on hygieniavaruste eikä pelkkä lämmöneriste, koska se pitää neulaset, siitepölyn ja hyönteiset poissa vedestä.
Tekniset apuvälineet voivat pidentää veden kestoa. UV-C-lamppu tai otsonaattori kiertopumpun yhteydessä vähentää bakteerikasvua ilman lisättäviä kemikaaleja, mutta ne vaativat sähköliitännän ja kiertävän veden. Pelkkä puulämmitteinen palju ilman pumppua ei hyödy niistä lainkaan.
Yleisimmät virheet kemikaalittomassa paljussa
Ensimmäinen virhe on veden seisottaminen viikonlopusta toiseen ajatuksella, että se lämmitetään vain uudelleen. Viiden päivän päästä haaleassa vedessä on kasvanut biokalvo, joka tarttuu altaan pintaan ja kamiinan putkistoon, ja sen poistaminen vaatii jo kunnon harjauksen.
Toinen virhe on ”luonnollisten” lisäaineiden kaataminen veteen. Eteeriset öljyt, saunatuoksut ja kylpysuolat eivät desinfioi, vaan ne tuovat bakteereille lisää ravintoa ja jättävät rasvakalvon altaan reunoille. Saunatuoksut kuuluvat löylyveteen, eivät paljuun.
Kolmas virhe koskee tyhjennystä. Tuhannen litran lämmin vesi suoraan rantaviivaan ei ole hyvä ajatus, vaikka siinä ei olisi kemikaaleja. Nurmikolle tai imeytyskuoppaan levitetty vesi on parempi ratkaisu. Lupa-asiat ja paljun sijoitus on käyty läpi artikkelissa palju kotipihalle – käytäntö, luvat ja huolto.
UKK
Kuinka kauan paljun vesi säilyy ilman kemikaaleja?
Yleensä 1-2 vuorokautta, kun kansi on päällä ja kylpijöitä on vähän. Isolla porukalla tai lasten kanssa vesi kannattaa vaihtaa jokaisen käyttökerran jälkeen.
Voiko paljuun käyttää järvivettä?
Voi, mutta järvivesi sisältää jo valmiiksi bakteereja, levää ja humusta, joten sen käyttöikä paljussa on lyhyempi kuin vesijohtoveden. Sinileväaikaan loppukesästä järvivettä ei pidä käyttää lainkaan.
Riittääkö etikka paljun puhdistukseen?
Laimennettu etikka toimii hyvin kalkin ja kevyen rasvan poistoon tyhjästä altaasta. Se ei kuitenkaan korvaa mekaanista harjausta, eikä sitä lisätä kylpyveteen.
Yhteenveto: puhtaus syntyy rytmistä
Kemikaaliton palju toimii, kun hyväksyy sen perusasetelman: vesi on kertakäyttöistä tai korkeintaan kahden illan käytössä. Peseytyminen ennen kylpyä, tiivis kansi, huolellinen harjaus ja altaan kuivuminen tyhjennysten välillä tekevät enemmän kuin mikään lisäaine. Jos hankit vasta paljua, valitse malli, jonka pohjaventtiili on helposti käsillä ja jonka allas on sileäpintainen. Se säästää jokaisella vedenvaihdolla vartin työtä ja tekee kemikaalittomasta käytöstä tavan eikä urakkaa.